Kasvun ihme

Olen onnistunut kasvattamaan viherpeukaloni keskelle kämmentä. Tosin tänä kesänä tällä emännällä oli onni matkassa sillä kasvihuoneen viljelmät onnistuivat yli odotusten ja pusuivat myös kirjaimellisesti yli äyräiden. Kevättalvella ostelin kaupasta runsain mitoin eri siemeniä ja niitä sitten innolla kevään kasvattelin ikkunalaudat pursuten. Taimia oli kyllä sitten lopuksi ihan liikaa mutta eihän sitä ensikertalaisena voi tietää mikä on sopivasti. Näiden ulkoiluttaminen oli kovaa puuhaa kun niitä edes takas kiikutin kasvihuoneen ja kuistin väliä. Muistanpa erään öisen ukkospuuskankin jonka seurauksena isännän kanssa (jonka tottakai piti näin tärkeän asian takia herättää) aamuyöstä pelasteltiin kaatuneita taimia sisälle suojaan...

No, tomaatit ja kurkut antoivat siis oivan sadon. Ja olihan mulla kokeena myös vesimelonia, paprikaa ja chiliä. Sato on jo korjattu - kurkut ja vesimelonit popsittu parempiin suihin, kypsistä tomaateista keitetty sosetta, chilit on nostettu uunin pankolle kuivumaan ja vihrät tomaatit ja parikat odottavat tuolla kuistin nurkassa kypsymistä. Ainakin pari nälkäistä suuta tiedän tuolla navetan takana joillle nämä sitten loppuhädässä kelpaavat.

Kasvimaallekin istuttelin vaikka sun ties mitä. Kesän kuluessa tuli todettua, että tämä emäntä ei vaan ole kitkijätyyppiä. Onnellisesti sitten saivat rikkaruohot komeilla kilpaa muun sadon kanssa. Ensi kesälle onkin jo laitettu tilaukseen kätevät istutuslaatikot ja niihinkin istuttelen vain takuuvarmat suosikit. Ai niin, tulihan mun sipulisadosta kuitenkin aikas hyvä :)

Isännän viljasato onnistui myös, oraat kasvoivat keväällä hyvin ja päästiin jopa paikallislehteen. Kuvissa komeilikin isäntiä kolmessa sukupolvessa! Kesän taittuessa syksyksi iltatuulessa alkoi tuoksumaan kypsän viljan tuoksu. Lapsuudesta tämä tuoksu on jäänyt elävästi mieleeni ja se enteilikin aina alkavaa koulutaivalta. Nyt sinne koulutaipaleelle lähtevät omat lapset.
 

 

 Aurinkoisia syyspäiviä!