Toisen romu on toisen...

Kävin eilen viemässä peltipurkkeja metallikeräykseen ja löysin aarteita! Joku oli jättänyt kolme hetekaa keräyspisteeseen. Mitä? Kuka näistä haluaa ylipäätään luopua? Niinpä me sitten miehen kanssa käytiin ne illan pimeydessä hakemassa peräkärryn kyytiin ja sain aarteeni kotiin. Pikaisesti kävin katsomassa huuto.netistä päivän hinnan hetekoille - aarteeni arvo on n 150€...

Toisen löydön tein kirpputorilta muutama viikko sitten. Mukaani lähti Kotilieden vuosikerrat 1945 ja 1946. Yhteensä n. 40 lehteä ja hinta vaivaiset 10€. Mitä olen näihin lehtiin aikaisemmin törmännyt on yhdestä numerosta pyydetty n 2 - 3€.

 

 

Poika on tullut kotiin

Syksyllä kirjoittelin meidän koiran kesäisistä lemmenleikeistä. Yksi näistä lemmen hedelmistä kotiutui meille perjantaina. Suloinenhan tuo pentu on kuin mikä. Isäkin on hyvin ottanut poikansa vastaan...

DIY: Kransseja

Vettä on satanut muutaman viikon ajan urakalla. Lumesta ei ole näillä leveysasteilla vielä tietoakaan. Tein muutama viikko sitten muutamia havukransseja ja niiden tuoksu toi kieltämättä jo jouluisen fiiliksen. Kranssien pohjana käytin vanhaa tikkataulua kun mökiltä en muutakaan löytynyt. Puukolla irrottelin tästä sopivan kokoisia ympyröitä ja vihreällä rautalangalla sidoin havut kiinni. Kätevää ja nopeaa :)

Kohta mökkisaunan pehmeisiin löylyihin.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Tonttu

Meidän navetta on saanut ensimmäisen asukkaan - nevettatontun. Muita asukkaita saadaan toivottavasti sitten kevään korvilla...

En tiedä kuka tästä ideasta oli enemmän innoissaan, minä vaiko lapset. Yhteistuumin kuitenkin rakennettiin tontulle oma pieni, ehkä jouluinenkin, metsä yhteen ikkunaan. Siellä se nyt sitten istua nököttää ja katselee pihan touhuja. Muutama lyhtykin ripustettiin sille ikkunaan valoa tuomaan. Tästäkö ne jouluvalmistelut sitten lähtevät eteenpäin?

Remppahommissa

Meidän kylätien varressa seisoo uljas v 1870 rakennettu hirsitalo. Nyt se on meidän mummun ja vaarin uusi tuleva koti. Meille tämä on tarkoittanut pitkiä päiviä raksalla. Tarkoitus on tehdä kaikki pinnat uusiksi, maalaamista on melkoisesti! Lisäksi uusiksi menee sauna, pesuhuone sekä keittiö = melkein kaikki. Paljon on saatu jo tehtyä mutta paljon on vielä tekemättä. Aikataulun suhteen ollaan edelleen toiveikkaita joten joulu omassa kodissa on edelleen haaveissa... Onni on omistaa ihania ystäviä jotka auttavat!

Tässä talossa on hyvä henki!

Ja mitä on tapahtunutkaan mun ja hiirten väliselle sodalle? Mä olen hävinnyt ekan erän. Viime viikolla ne tuli takaisin kun oltiin mökillä ja talossa vallitsi rauha ja hiljaisuus. Nyt on uudet konstit käytössä ja loukulla ollaan napattu jo useampi siimahäntä. Visusti olen päättänyt taistella taisteluni loppuun ja mun tarkoitus ei ole hävitä tätä erää...

Syyspäivän puuhia

Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta koko päivän. Muutaman kylmän viikon jälkeen on ollut ihanaa nauttia ihanasta lämmöstä.

Koko päivä on vierähtänyt ulkopuuhissa perunapellolla. Naapurin isäntä oli oman peltonsa jo ehtinyt tyhjentämään joten perunannostokone oli laitettu jo talviteloille. No, se ei tahtia hidastanut ja perinteisesti kuokan kanssa ryhdyin savottaan. Onneksi kuokittavaa ei ollut ihan mahdottomasti ja talven varalle saatiin kolme laatikollista perunoita. Ensi keväänä olisi tarkoitus sitten kylvää perunaa jonkin verran enemmän ja useampaa laatua. Silloin en taida kuokkahommiin kyllä ryhtyä...

 

Muutamia syksyisiä istutuksia laitoin myös pihalle.

 

 

Muuttokuorman seasta löysin lyhtyjä ja sujautin niihin tuikkuja. Ne valaisevat ihanasti pimentyvää iltaa...

Maitoa ja Massikka

Meillä on lyhyt matka maitokauppaan. Naapuritilan isännällä on maitotila jonne aamuisin kipaisen hinkin kanssa hakemaan päiväksi tuoretta maitoa. Ja maistuu niin paljon paremmalta kuin kaupan maito :). Meidänkin tilalla oli jossain vaiheessa maidon tuotantoa mutta siitä on sittemmin luovuttu. Nyt navetta on tyhjillään ja odottaa uusia asukkaita. Toivottavasti kevääseen mennessä päästään perheneuvoston kanssa yhteisymmärrykseen siitä, ketkä navettaa alkavat asuttamaan. Toivelista on lohduttoman pitkä ;)

 Nyt on takana myös ensimmäinen ajotunti (hetki) meidän Massikalla. Traktorillahan ajetaan kilpikonnaa tai jänistä - se olen lapsuuteni heinätalkoissa oppinut. Mutta ehei, ei se niin yksinkertaista sitten ollutkaan... "Hanaa", kannusti meidän juniori viereltä - en kuitenkaan rohjennut vielä kovin revitellä. Ihan tällä oppimäärällä en taida vielä syksyn kyntöhommiin ryhtyä.

Koti kaupungissa

Olin jo valmiiksi miettinyt miltä oma sisustusblogini tulisi näyttämään ja miten ihanaa olisi jakaa kuvia ja kommentteja sisustukseen samanlailla hurahtaneiden kanssa. Mutta, mutta... kaikkea muuta on tänne nyt kuitenkin ilmestynyt.

Tähän on olemassa hyvä selitys. Kaikki ei aina mene kuin elokuvissa tai suunnitelmien mukaan. Niinpä meidänkin hienot asumissuunnitelmat kaatuivat ennen kuin ehdimme niitä toteuttamaan. Onneksi apuun riensivät ihanat isovanhemmat jotka avasivat kotinsa meille. Joten tällä hetkellä asumme seitsämän hengen kommuunissa ja omat aarteeni odottavat edelleen purkajaansa aitassa, autotallissa, navetan vintissä...
Vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitusta ja miettisi eri kuvakulmia niin kovin paljon kuvattavaa ei saa aikaiseksi huoneesta, jossa yönsä viettää viisihenkinen perhe ;)

Onneksi isovanhempien tuleva koti on kovaa vauhtia tyhjenemässä ja pienten pintaremonttien jälkeen pääsemme laittamaan omaa kotia. Jouluksi kotiin?

Niin, siis tämän piti olla ensimmäinen virallinen sisustuspostaus joten tässä kuvia meidän edellisestä kodista kaupungissa.

P.S. Se tilaamani hiirenkarkoitin on jo postissa! Jes!!

Perheenlisäys x 2

Ei, en odota kaksosia vaikka geeni meidän suvusta löytyykin :).

Kaksi ja puoli vuotta sitten meidän perheen koko kasvoi toyvillakoiralla. Tämän syksyn aikana jalosta koirastamme on tullut isä kahteen otteeseen. Loppukesästä meillä kävi vierailemassa mieheni serkku kolmen hoitokoiran kanssa. Nämä olivat pieniä ihanuuksia, joissa oli sekoitus perhoskoiraa ja chihua. Tyttökoiran piti olla leikattu joten mitää hätää ei pitänyt olla. No, viikonlopun aikana saimme kuulla ilouutisen - tyttö on synnyttänyt 8 mustaa pentua...

Myös toinen ilouutinen kantautui meille viikko sitten. Koiramme "tyttöystävä"odottaa pentuja ja niiden olisi tarkoitus syntyä lokakuun alussa. Jännityksellä odotamme tätä suunniteltua perheenlisäystä ja pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin. Tästä pentueesta meillä olisi tarkoitus ottaa sitten koirakaveri. Ja kyllähän tuo perhoskoira-chihu-villakoira sekoitus kuulostaa niin mielenkiintoiselta - tässähän alkaa olla kohta kennelin ainekset kasassa!

Iskä ;)

Syksy

Juuri ajoissa ennen sateita, kolmen viikon polttopuusavotta on vihdoin saatu päätökseen. Tällä puumäärällä lämmittäisi varmaan koko kylän talot talven ajan.

Näinä viikkona Peltorit ja niissä soiva Voice ovat siis olleet mun parhaat kaverit (jep, radiokanavatkaan ei oikeen täällä kuullu). Voisi jopa todeta, että meidän perheellä on uusi yhteinen harrastus...

Iltaisin on alaselkä ja takareidet huutaneet hoosiannaa mutta eipä ole tarvinnut erikseen enää lenkille lähteä. Nyt jään odottelemaan sitä fiilistä, kun talvipakkasilla lämmitetään tuvan leivinuunia ja nautitaan tulen rätinästä ja ihanasta lämmöstä ( ja muistellaan niitä syksyisiä hetkiä kun puusavottaa tahkottiin).

Syksy ja viilenevät ilmat ovat tuoneet myös mukanaan jotain, mistä en niin kovasti pidä - nimittäin HIIRET! Näitä siimahäntiä on vilistänyt muutamia täällä sisällä ja välittömästi julistin sodan niitä vastaan. Minä ja hiiret ei todellakaan sovita saman katon alle. Markkinoilla näyttää olevan jos jonkinlaisia karkoitinmalleja - mun valinta oli Pest Reject :). Käyttökokemukset kertovat olenko tullut täysin huijatuksi mutta kaikkea on nyt tässä tilanteessa kokeiltava. Sodankäynnin tuloksista sitten myöhemmin lisää...

Kaikesta huolimatta olen ihan ehdottomasti syksyihminen!

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

Perillä

Ajatus kävi monesti mielessä, jo viime kesänä. Mökillä, saunan lauteilla mietittiin, miten tämän elämän voisi ottaa vähän rennommin, hypätä pois oravanpyörästä ja keskittyä elämään - hetkessä. 

Loma loppui ja ajatus toisenlaista elämäntyylistä vaan palasi mieleen yhä uudelleen ja uudelleen. Senhetkinen koti ei enää tuntunutkaan kesän jälkeen niin omalta kun se oli aikaisemmin tuntunut. Ajatukset uuden elämän aloittamisesta maalla tuntuivat yhä vaan houkuttelevammilta. 

Siitä se sitten lähti, vuoden mittainen prosessi kohti unelmaa ja haavetta, joka on nyt vihdoin toteutunut. Uusi koti perheelle löytyi mieheni suvun 320 vuotta vanhasta maatilasta, jota on nyt jatkamassa 13. sukupolvi = me.

Elämä on nyt juuri tässä - mökin laiturilla missä vielä syksyiset auringonsäteet kovasti lämmittävät!