Pellon yllä leijailee paksu sumupilvi mutta sinnikkäästi jostain yrittää aurinko silti pilkahdella. Harvinainen valoilmiö viikkojen sateisten ja hämärien päivien jälkeen. Mutta mikä ihana syy tuo pimeys onkaan sytyttää iltaisin kynttilät ja onhan ne ekat glögitkin jo tullut nautittua...
Pihalle on ilmestynyt syksyiset asetelmat ja lyhdyt - toivottavasti ne kohta saavat lumipeitteen ylleen. Lapset niin kovasti odottavat lunta - ensimmäisestä lumiukosta kun on enää jäljellä porkkana vihreällä nurmella.
Väkisinkin ajatukset tuon tuosta karkailevat jo jouluun. Kuisti alkaa kun varkain koristautua jouluiseen tunnelmaan... Pieni eskarilainen aamulla kysyi: "Äiti, nähdäänkö me jo kohta tonttuja?" Varmasti nähdään :)