Kasvun ihme

Olen onnistunut kasvattamaan viherpeukaloni keskelle kämmentä. Tosin tänä kesänä tällä emännällä oli onni matkassa sillä kasvihuoneen viljelmät onnistuivat yli odotusten ja pusuivat myös kirjaimellisesti yli äyräiden. Kevättalvella ostelin kaupasta runsain mitoin eri siemeniä ja niitä sitten innolla kevään kasvattelin ikkunalaudat pursuten. Taimia oli kyllä sitten lopuksi ihan liikaa mutta eihän sitä ensikertalaisena voi tietää mikä on sopivasti. Näiden ulkoiluttaminen oli kovaa puuhaa kun niitä edes takas kiikutin kasvihuoneen ja kuistin väliä. Muistanpa erään öisen ukkospuuskankin jonka seurauksena isännän kanssa (jonka tottakai piti näin tärkeän asian takia herättää) aamuyöstä pelasteltiin kaatuneita taimia sisälle suojaan...

No, tomaatit ja kurkut antoivat siis oivan sadon. Ja olihan mulla kokeena myös vesimelonia, paprikaa ja chiliä. Sato on jo korjattu - kurkut ja vesimelonit popsittu parempiin suihin, kypsistä tomaateista keitetty sosetta, chilit on nostettu uunin pankolle kuivumaan ja vihrät tomaatit ja parikat odottavat tuolla kuistin nurkassa kypsymistä. Ainakin pari nälkäistä suuta tiedän tuolla navetan takana joillle nämä sitten loppuhädässä kelpaavat.

Kasvimaallekin istuttelin vaikka sun ties mitä. Kesän kuluessa tuli todettua, että tämä emäntä ei vaan ole kitkijätyyppiä. Onnellisesti sitten saivat rikkaruohot komeilla kilpaa muun sadon kanssa. Ensi kesälle onkin jo laitettu tilaukseen kätevät istutuslaatikot ja niihinkin istuttelen vain takuuvarmat suosikit. Ai niin, tulihan mun sipulisadosta kuitenkin aikas hyvä :)

Isännän viljasato onnistui myös, oraat kasvoivat keväällä hyvin ja päästiin jopa paikallislehteen. Kuvissa komeilikin isäntiä kolmessa sukupolvessa! Kesän taittuessa syksyksi iltatuulessa alkoi tuoksumaan kypsän viljan tuoksu. Lapsuudesta tämä tuoksu on jäänyt elävästi mieleeni ja se enteilikin aina alkavaa koulutaivalta. Nyt sinne koulutaipaleelle lähtevät omat lapset.
 

 

 Aurinkoisia syyspäiviä!

Eläimellistä menoa

Meillä eläinluku on lisääntynyt kahdella uudella tulokkaalla. Villapossut Pamela ja Bobby muuttivat meille muutama viikko sitten. Mainioita veitikoita ovat - nauttivat kun mahaan antaa runsaan mitoin rapsutuksia. Iltalenkille pääsevät kotimme takana sijaitsevalle viljapellolle ja kerran jopa uskaltauduttiin kylätietä pitkin metsään. Kovia ovat juoksemaan nämä veitikat!

 

Muutenkin farmi pitää tämän emännän päivät kiireisinä. Kun lapset on saateltu koulu ja eskaritielle, niin oma päiväni jatkuu eläinkatraan parissa. Käyn ruokkimassa puput, joita nyt sitten yllättävän perheenlisäyksen johdosta on vähän enemmän. Kovin ovat poikaset vielä pieniä ja eivät ole pesästä tulleet pois. Tämän seurauksena Lilja ristittiin uudelleen Ninjoksi ja raukka menetti samalla myös lisääntymiskykynsä!

Navetan kunkku, kissaherra Räikkönen antaa kovaääniset aamukehräykset ja vaatii myös omat aamunappulansa lautaselleen. Sitten se jo lähteekin tarkastamaan tilukset ja hiiritilanteen.

Kanat käyn myös ruokkimassa ja keräämässä munat. Sitten laskenkin ne päiväksi puutarhaan. Vielä tovin ne saavat nauttia kuoppsuttelusta pihamaalla ja sitten onkin aika siirtyä navetan suojiin. Niin, ja ne vallattomat villakoirat - seuraavat kanalaumaa sopivan etäisyyden päässä ja korjaavat lauman jätökset paremipiin suihin.Varsinaista kierrätystä tämä!

Possut olen jo ruokkinut aamulla aikaisemmin. Vielä kuitenkin kiipeän niiden seuraksi aitaukseen antamaan aamurapsutuksia. Siihen ne kellahtavat maahan pitkin pituuttaan ja silmätkin menee väkisin kiinni kun nauttivat niin kovasti.