Kesä kanaemona

Pitkä tauko täältä, ihana helteinen kesä takana, jonka olen joka solullani elänyt ja nauttinut jokaisesta ihoa ja mieltä paahtavasta auringonsäteestä! Ihanat muistot lämmittävät varmasti pitkälle tulevaan talveen.

Ennen kaikkea olen nauttinut mun kananeidoista - Ansa, Laila, Pulmu, Sirkku ja Vieno - sekä maan mainioin maatiaiskukko - Kukko Pärssinen. Herra kohtelee laumaansa silkkihansikkain vaikka raukka joutuikin aluksi muutaman viikon kovaan kouluun näiden leidien kanssa. Ja kiekumaankin se on oppinut...

Alkujännitystä kesti muutamia viikkoja ja kanat pysyttelivät tiiviisti kanalan sisällä yötä päivää. Kun paikat tulivat tutuiksi ne uskaltautuivat pikkuhiljaa ulkotarhaan. Nykyään ne käyvät enää sisällä munimassa - jokainen tekee yhden munan päivässä ja ikinä ei olla niin hyviä (ja keltaisia) munia syöty.

 

Aamulla, kun muninta on suoritettu viimeistä mattimyöhäistä myöten päästän kanat vapaaksi. Ne pysyvät hienosti pihapiirissä ja nauttivat erityisesti hiekkakylvyistä. Päivän ne puuhastelevat pihapiirissä ja illan tullen ne sitten ohjailen yöpuulle. Ikinä en olisi uskonut, miten mainioita otuksia kanat ovatkaan.

Syksyn myötä tulee talvi ja kanatkaan ei enää kesäkodissaan kovin kauaa pärjää. Navetaan on jo suunniteltu talviasumus ja kevättä kohti kun mennään, pääsevät nämä leidit testaamaan myös hautomistaitojaan. Nähtäväksi jää, kuinka monta kanaa/kukkoa meillä sitten ensi kesänä onkaan!