Hämärän hyssyssä

Pellon yllä leijailee paksu sumupilvi mutta sinnikkäästi jostain yrittää  aurinko silti pilkahdella. Harvinainen valoilmiö viikkojen sateisten ja hämärien päivien jälkeen. Mutta mikä ihana syy tuo pimeys onkaan sytyttää iltaisin kynttilät ja onhan ne ekat glögitkin jo tullut nautittua...

Pihalle on ilmestynyt syksyiset asetelmat ja lyhdyt - toivottavasti ne kohta saavat lumipeitteen ylleen. Lapset niin kovasti odottavat lunta - ensimmäisestä lumiukosta kun on enää jäljellä porkkana vihreällä nurmella.

Väkisinkin ajatukset tuon tuosta karkailevat jo jouluun. Kuisti alkaa kun varkain koristautua jouluiseen tunnelmaan... Pieni eskarilainen aamulla kysyi: "Äiti, nähdäänkö me jo kohta tonttuja?" Varmasti nähdään :)

Kasvun ihme

Olen onnistunut kasvattamaan viherpeukaloni keskelle kämmentä. Tosin tänä kesänä tällä emännällä oli onni matkassa sillä kasvihuoneen viljelmät onnistuivat yli odotusten ja pusuivat myös kirjaimellisesti yli äyräiden. Kevättalvella ostelin kaupasta runsain mitoin eri siemeniä ja niitä sitten innolla kevään kasvattelin ikkunalaudat pursuten. Taimia oli kyllä sitten lopuksi ihan liikaa mutta eihän sitä ensikertalaisena voi tietää mikä on sopivasti. Näiden ulkoiluttaminen oli kovaa puuhaa kun niitä edes takas kiikutin kasvihuoneen ja kuistin väliä. Muistanpa erään öisen ukkospuuskankin jonka seurauksena isännän kanssa (jonka tottakai piti näin tärkeän asian takia herättää) aamuyöstä pelasteltiin kaatuneita taimia sisälle suojaan...

No, tomaatit ja kurkut antoivat siis oivan sadon. Ja olihan mulla kokeena myös vesimelonia, paprikaa ja chiliä. Sato on jo korjattu - kurkut ja vesimelonit popsittu parempiin suihin, kypsistä tomaateista keitetty sosetta, chilit on nostettu uunin pankolle kuivumaan ja vihrät tomaatit ja parikat odottavat tuolla kuistin nurkassa kypsymistä. Ainakin pari nälkäistä suuta tiedän tuolla navetan takana joillle nämä sitten loppuhädässä kelpaavat.

Kasvimaallekin istuttelin vaikka sun ties mitä. Kesän kuluessa tuli todettua, että tämä emäntä ei vaan ole kitkijätyyppiä. Onnellisesti sitten saivat rikkaruohot komeilla kilpaa muun sadon kanssa. Ensi kesälle onkin jo laitettu tilaukseen kätevät istutuslaatikot ja niihinkin istuttelen vain takuuvarmat suosikit. Ai niin, tulihan mun sipulisadosta kuitenkin aikas hyvä :)

Isännän viljasato onnistui myös, oraat kasvoivat keväällä hyvin ja päästiin jopa paikallislehteen. Kuvissa komeilikin isäntiä kolmessa sukupolvessa! Kesän taittuessa syksyksi iltatuulessa alkoi tuoksumaan kypsän viljan tuoksu. Lapsuudesta tämä tuoksu on jäänyt elävästi mieleeni ja se enteilikin aina alkavaa koulutaivalta. Nyt sinne koulutaipaleelle lähtevät omat lapset.
 

 

 Aurinkoisia syyspäiviä!

Eläimellistä menoa

Meillä eläinluku on lisääntynyt kahdella uudella tulokkaalla. Villapossut Pamela ja Bobby muuttivat meille muutama viikko sitten. Mainioita veitikoita ovat - nauttivat kun mahaan antaa runsaan mitoin rapsutuksia. Iltalenkille pääsevät kotimme takana sijaitsevalle viljapellolle ja kerran jopa uskaltauduttiin kylätietä pitkin metsään. Kovia ovat juoksemaan nämä veitikat!

 

Muutenkin farmi pitää tämän emännän päivät kiireisinä. Kun lapset on saateltu koulu ja eskaritielle, niin oma päiväni jatkuu eläinkatraan parissa. Käyn ruokkimassa puput, joita nyt sitten yllättävän perheenlisäyksen johdosta on vähän enemmän. Kovin ovat poikaset vielä pieniä ja eivät ole pesästä tulleet pois. Tämän seurauksena Lilja ristittiin uudelleen Ninjoksi ja raukka menetti samalla myös lisääntymiskykynsä!

Navetan kunkku, kissaherra Räikkönen antaa kovaääniset aamukehräykset ja vaatii myös omat aamunappulansa lautaselleen. Sitten se jo lähteekin tarkastamaan tilukset ja hiiritilanteen.

Kanat käyn myös ruokkimassa ja keräämässä munat. Sitten laskenkin ne päiväksi puutarhaan. Vielä tovin ne saavat nauttia kuoppsuttelusta pihamaalla ja sitten onkin aika siirtyä navetan suojiin. Niin, ja ne vallattomat villakoirat - seuraavat kanalaumaa sopivan etäisyyden päässä ja korjaavat lauman jätökset paremipiin suihin.Varsinaista kierrätystä tämä!

Possut olen jo ruokkinut aamulla aikaisemmin. Vielä kuitenkin kiipeän niiden seuraksi aitaukseen antamaan aamurapsutuksia. Siihen ne kellahtavat maahan pitkin pituuttaan ja silmätkin menee väkisin kiinni kun nauttivat niin kovasti.

Kesä kanaemona

Pitkä tauko täältä, ihana helteinen kesä takana, jonka olen joka solullani elänyt ja nauttinut jokaisesta ihoa ja mieltä paahtavasta auringonsäteestä! Ihanat muistot lämmittävät varmasti pitkälle tulevaan talveen.

Ennen kaikkea olen nauttinut mun kananeidoista - Ansa, Laila, Pulmu, Sirkku ja Vieno - sekä maan mainioin maatiaiskukko - Kukko Pärssinen. Herra kohtelee laumaansa silkkihansikkain vaikka raukka joutuikin aluksi muutaman viikon kovaan kouluun näiden leidien kanssa. Ja kiekumaankin se on oppinut...

Alkujännitystä kesti muutamia viikkoja ja kanat pysyttelivät tiiviisti kanalan sisällä yötä päivää. Kun paikat tulivat tutuiksi ne uskaltautuivat pikkuhiljaa ulkotarhaan. Nykyään ne käyvät enää sisällä munimassa - jokainen tekee yhden munan päivässä ja ikinä ei olla niin hyviä (ja keltaisia) munia syöty.

 

Aamulla, kun muninta on suoritettu viimeistä mattimyöhäistä myöten päästän kanat vapaaksi. Ne pysyvät hienosti pihapiirissä ja nauttivat erityisesti hiekkakylvyistä. Päivän ne puuhastelevat pihapiirissä ja illan tullen ne sitten ohjailen yöpuulle. Ikinä en olisi uskonut, miten mainioita otuksia kanat ovatkaan.

Syksyn myötä tulee talvi ja kanatkaan ei enää kesäkodissaan kovin kauaa pärjää. Navetaan on jo suunniteltu talviasumus ja kevättä kohti kun mennään, pääsevät nämä leidit testaamaan myös hautomistaitojaan. Nähtäväksi jää, kuinka monta kanaa/kukkoa meillä sitten ensi kesänä onkaan!

Onnelliset kanat

Vihdoin ne löytyi - mun tulevat onnelliset kanat! Viisi niitä ostin ja toukokuun puolessa välissä saan ne hakea kotiin. Kanojen rotu on Hy-Line Brown ja ne löytyivät Puurin kanalasta.

Meillä on iso navetta, vähän liian iso kanojen käyttöön sellaisenaan. Seuraava projekti onkin aidata navetasta pienempi tila ja rakentaa sinne sopivat olosuhteet munijoille. Lisäksi ulos tehdään tarha jossa kanat pääsevät kuopsuttelemaan ja paistattelemaan päivää.

Monilla nettisivuilla olen käynyt keräämässä kanatietoutta ja vielä pitää lueskella vähän lisää. Jokaisen kananpitäjän täytyy mm rekisteröityä kunnan maaseutuviranomaiselle. Tämä onkin edessä seuraavaksi!

Kuva on Puurin kanalan nettisivuilta.

Kuisti

Laittelen tässä kuvia kuistista ennen ja jälkeen remontin. Periaatteena meillä koko remontissa oli, että pienellä budjetilla pitää pärjätä koska kaikki sitten jossain vaiheessa menee kuitenkin purkuun. Mummun ja vaarin talon remontista jäi paljon materiaalia meidän käyttöön ja navetan vintti on ollut oikea aarreaitta!

Maalaamista piisasi, sillä seinät sekä katto olivat ihanan kellastunutta kuusipaneelia. Pohjat maalattiin tartuntamaalilla ja pintaan sitten sisustusmaali. Onneksi tarvittiin ainoastaan kaksi maalikerrosta!

Lattia jätettiin ensin käsitelemättä mutta alkoihan se sitten lopulta häiritsemään. Monta hyvää ideaa yritin miehelleni esitellä mutta aina tuli hinta esteeksi. Lopulta sitten kokeiltiin saneerauslaastia ja kun sileää pintää ei saatu sen huonon laadun vuoksi aikaiseksi, niin tehtiin pinta hiertämällä tarkoituksella epätasaiseksi. Pestähän tätä ei oikeen voi mutta imurointi onnistuu. Mutta nätti on kun mikä ;).

Nisse-parka vietti joulun muuttokuormassa ja tuohon oveen sen hetkeksi laitoin roikkumaan kun yhdestä laatikosta sen vihdoin löysin. Navetassa meillä jo tonttu onkin mutta täytyyhän talossakin sellainen olla. Siihen se sitten taitaa jäädäkkin...

Kuistilla on nyt valmista - tosin kainon pyynnön taidan vielä tuolle ukkokullalle esittää, että tekisi ikkunoihin valkoiset ristikot...Ai niin, ovet kaipaa vielä pintamaalia. Kukahan jaksaisi vielä maalata?

Kevät

Auringon myötä on tämä bloginpitäjäkin herännyt talvihorroksesta ja sitä myöten myös blogi. Tämän kolmen kuukauden tauon aikana on ehtinyt tapahtumaan kovasti ja päivityksiä näistä tapahtumista onkin sitten tässä kevään aikana tiedossa.

Isoin muutos meidän perheen elämässä lienee se, että isovanhemmat pääsivät muuttamaan tammikuun puolessa välissä omaan, uuteen kotiin. Me jäimme sitten oman perheen voimin asuttamaan tätä vanhaa päärakennusta. Pientä pintaremonttia ollaan tehty ja näin saatu koti oman tuntuiseksi. Mihinkään isompaan ei vielä tässä vaiheessa alettu - sen aika on sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Valkoista maalia on sudittu seiniin sen verran, että on tämänkin maalausta rakastavan emännän kiintiö maalauksen suhteen melko täynnä!

Viikonloppuna satanut lumi ei oikeen näihin kevätfiiliksiin sopinut ja ehdin jo hankkia ensimmäiset helmililjat ja narsissit kuistia koristamaan. No, siinä ne hyvin nyt viihtyvät ja nauttivat auringon lämmöstä. Pääasia että aurinko paistaa ja saa hymyn huulille. Ja hyvinhän tuolla tämän aamun pakkasessa tuulettuivat petivaatteetkin.

 

 

Lasten kanssa innostuttiin kasvattamaan herneenversoja ja tällä kertaa ne onnistuikin tosi hyvin. Nyt on meneillään jo toinen sato. Käytettiin tällä kertaa luomuherneitä, josko siinä olisi kasvun salaisuus. Näillä saa kummasti makua aamuisiin viherpirtelöihin (joihin olen ihan hurahtanut).

Vihreä näyttää olevan päivän sana. Helmikuun lopulla keräsin maljakkoon mustikanvarpuja ja kummasti ne lämpöisessä ovat alkaneet kukkimaan - satoa tuskin saadaan ;). Kuitenkin edullinen tapa saada piristystä kotiin :)

Aurinkoa alkavaan viikkoon!